Kaikista asiantuntijoista ei tule esiintyjiä. Eikä tarvitsekaan. Monelle jo ajatus kamerasta, mikrofonista tai lavalle astumisesta saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä ja samalla suun tiukasti suppuun. Silti heillä on osaamista, joka ansaitsisi tulla esiin.

Viestinnän näkökulmasta tämä on kiinnostava asetelma: tutkija, joka viihtyy datan äärellä mutta ei halua puhua mediassa. Projektipäällikkö, jonka näkemyksillä voisi olla laajempaakin painoarvoa, jos ne vain tipahtaisivat eetteriin.

Jokaisella työyhteisöllä on hiljaisia asiantuntijoita, joiden panos on merkittävä, vaikkei se välttämättä näy ulospäin. Miten rakentaa näkyvyyttä, luottamusta ja asiantuntijaprofiilia, kun päähenkilö ei halua olla esillä? Miten kertoa tärkeä tarina ilman kertojaa?

Onneksi ratkaisuja on. Viestijä voi toimia välikätenä: koota näkemyksiä, kiteyttää ajattelua tai tuoda esiin työn jäljen. Hän voi nostaa esiin asiantuntijan havaintoja tai tarjota tilaisuuksia, joissa osallistuminen tapahtuu matalalla kynnyksellä. Haastattelu, joka muotoillaan artikkeliksi, keskustelu, josta jalostetaan näkemyksellinen kirjoitus tai vaikkapa kommentti, joka tuodaan esiin osana laajempaa ilmiötä.

Kulissien takana voi tehdä paljon.

Tärkeää on, että viestijä ei keksi sanottavaa asiantuntijan puolesta, vaan auttaa löytämään tavan kertoa asia tavalla, joka sopii tekijälleen. Viestintä auttaa tekemään näkyväksi sen, joka muuten jäisi piiloon.

Myös organisaatioilla on vastuu luoda ilmapiiri, jossa asiantuntijuus saa näkyä monella tavalla. Yksi kirjoittaa, toinen keskustelee somessa, kolmas jakaa oivalluksiaan pienessä porukassa tai siellä stagella keynote-puhujana. Kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita.

Kulissien takaa voi tukea, kysyä oikeat kysymykset ja huolehtia siitä, että asiantuntija tulee kuulluksi tavalla, joka hänestä tuntuu hyvältä.

Hiljainen asiantuntija ei ole näkymätön. Kaikki eivät huuda tullakseen kuulluiksi. Viestijän tehtävä on varmistaa, että tärkein ei jää sanomatta vaikka se sanottaisiin hiljaa.