Kun yhteisö kasvaa, sen sisälle alkaa väistämättä muodostua pienempiä porukoita. Samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa ja alkavat vaihtaa ajatuksia. Mikroyhteisöjen synty on luonnollinen seuraus yhteisön kasvusta.

Näissä ryhmissä oma kiinnostus, kokemus tai identiteetti kohtaa muita saman aallonpituuden ihmisiä. Syntyy turvaa, luottamusta ja keskusteluja, joissa mennään pintaa syvemmälle. Ne sitouttavat paremmin kuin mikään yleinen jäsenyys, koska tunne on selkeä: nämä ihmiset ymmärtävät minua. Suomessa ilmiö näkyy monessa muodossa, esimerkkeinä Excellence Finlandilla esimerkiksi vastuullisuus- ja turvallisuusverkostoina tai Software Finlandilla taas SaaS Finland- ja Johtajanaiset-klubeina.

Hyödyt näkyvät nopeasti. Mikroyhteisöissä syntyy omistajuutta ja halua panostaa. Jäsen ei jää sivustakatsojaksi, vaan ryhtyy toimijaksi. Pienemmissä porukoissa myös hiljaisemmat äänet pääsevät kuuluviin, mikä vahvistaa koko yhteisön moniäänisyyttä.

Mutta on myös kääntöpuoli. Jos ryhmiä syntyy liikaa, keskustelu sirpaloituu ja energia hajoaa. Pahimmillaan syntyy sisäpiirejä, joihin on vaikea liittyä ja tieto alkaa kiertää vain tietyissä piireissä. Tällöin kokonaisuus kärsii. Siksi mikroyhteisöjä ei kannata perustaa jokaiseen tarpeeseen, vaan harkitusti organisaation strategia ja pääteemat edellä. Kannattaa kysyä: mikä on se ydin, jota halutaan vahvistaa, ja millaiset alaryhmät tukevat sitä parhaiten?

Yhteisömanagerin tehtävä on pitää balanssi. Mikroyhteisöjä ei voi eikä pidäkään hallita liikaa, mutta niitä voi tukea ja ohjata oikeaan suuntaan. Välillä fasilitoida, välillä vain seurata ja antaa tilaa. Usein yksinkertainen logiikka toimii: jos järjestät, he tulevat. Tapahtumat, etenkin kasvokkain, ovat se liima, joka sitoo kokonaisuuden yhteen ja muistuttaa, että kaikki kuuluvat samaan perheeseen.

Mikroyhteisöt ovat merkki siitä, että yhteisö elää. Ne tekevät joukosta moniäänisen, vahvan ja aidosti omistajansa näköisen.