Olen saanut seurata läheltä, miten yhteisöjä rakennetaan. Usein pöydällä on tarkka suunnitelma: määritelty rakenne, selkeä viestintärytmi, muutama tapahtuma ja nimetty vastuuhenkilö. Kaikki näyttää pätevältä, jopa esimerkilliseltä. Silti yhteisö ei synny. Tai jos syntyy, se jää pinnalliseksi ja kuihtuu hiljaa.

Syyt ovat harvoin teknisiä. Ne eivät liity siihen, etteikö organisaatio “haluaisi tehdä hyvää yhteisöä” tai etteikö siihen olisi osaamista. Ongelma on paljon yksinkertaisempi ja paljon vaikeampi.

Yhteisöjä yritetään johtaa organisaation logiikalla, vaikka ne elävät ihmisten logiikasta.

Organisaation näkökulmasta yhteisö rakentuu prosesseista: kuka omistaa kokonaisuuden, miten se linkittyy tavoitteisiin, mitä tuotetaan ja milloin. Ihmiset taas kysyvät jotain aivan muuta. Onko tämä aitoa? Onko tämä minua varten? Kannattaako tänne tulla uudestaan? Kun nämä kaksi kulkevat eri suuntiin, yhteisö ei käyttäydy niin kuin dokumentti lupasi.

Yhteisö ei myöskään kasva siitä, että järjestetään tapahtumia. Se kasvaa kokemuksesta, jonka ihminen saa tullessaan paikalle. Tapahtuma voi olla tuotannollisesti täydellinen ja silti emotionaalisesti tyhjä. Samoin viesti voi olla sisällöltään moitteeton, mutta jos sävy ei tunnu inhimilliseltä, sitä ei oteta vastaan. Ihmiset tunnistavat aidon äänen sekunnissa ja sen puutteen vielä nopeammin.

Suurin osa yhteisöjen ongelmista syntyy juuri näissä pienissä hetkissä, ei isoissa linjoissa. Yhteisö ei kaadu kriisiin vaan siihen, että joku tuntee olevansa väärin tulkittu. Että joku toinen jää ulkokehälle. Että kolmas huomaa, ettei kukaan oikeasti kuuntele. Yhteisömanagerin työ on nähdä nämä kohdat ennen kuin niistä tulee ilmiöitä. Se on ammattitaitoa, jota ei voi kirjoittaa prosessikaavioon.

Kun organisaatio ymmärtää tämän, yhteisötyö muuttuu. Se lakkaa olemasta projekti ja alkaa olla tapa nähdä ihmisiä. Silloin rakenteet tukevat kokemusta sen sijaan että määrittäisivät sen. Ja silloin yhteisö alkaa tuottaa arvoa, jota ei voi rakentaa mallilla vaan sillä herkkyydellä, jolla ihminen kohtaa toisen.