-
Ennakointi ei tapahdu, jos se on aina huomisen homma
Useimmissa tapaamissani johtajissa on yksi yhdistävä piirre: he haluavat aidosti hyvää. Ei pelkästään hyviä tuloksia kiikarissa, vaan tiimeille ja ihmisille, joiden varassa koko organisaatio lepää. He kuuntelevat, ottavat vastuuta, pyrkivät reiluuteen. Eivät pyri olemaan täydellisiä, mutta inhimillisiä.
-
Kenelle tämä puheenvuoro on oikeasti tarkoitettu?
Liian moni puheenvuoro jää hyvästä sisällöstään huolimatta vaille vaikutusta. Syy ei aina ole esiintyjässä vaan siinä, ettei kukaan ole pysähtynyt kysymään, kuka puheenvuoron oikeasti kuulee. Kun ohjelma suunnitellaan kohderyhmää kohti, se ei vain osu, se jää mieleen
-
Unohda massat, keskity merkitykseen
Täysi sali näyttää hyvältä kuvissa ja lämmittää järjestäjän mieltä – sen voin myöntää. Mutta B2B-tapahtumissa tuloksellisuus ei synny taputuksista, vaan vaikutuksesta: siitä, mitä tapahtuu tapahtuman jälkeen. Kuka palaa asiaan? Kuka ottaa yhteyttä? Kuka muuttaa toimintaansa?
-
Johtaja tahtomattaan – miten selvisin ja mitä opin
Minusta ei koskaan pitänyt tulla johtajaa. En unelmoinut kulmahuoneesta, strategisista kalvoista tai vuosikellon säntillisestä pyörityksestä. En ollut se, joka viittasi ensimmäisenä tai haki vastuuta. Olin ennemmin se, joka teki taustalla työn kunnolla ja toivoi, että joku muu hoitaisi esittelyt.
-
Kukaan ei muista miten me sen teimme – mitä organisaatiosi ei huomaa menettävänsä?
Hiljainen tieto on sitä, mikä kulkee ihmisten mukana. Sitä, mitä ei ole kirjoitettu ylös, mutta jonka varassa työ sujuu. Se on sitä, että tietää, kuka oikeasti osaa ratkaista ongelman, vaikka titteli ei sitä kerro.
-
Kun asiantuntija ei halua esiintyä – viestijän keinot kulissien takaa
Kaikista asiantuntijoista ei tule esiintyjiä. Eikä tarvitsekaan. Monelle jo ajatus kamerasta, mikrofonista tai lavalle astumisesta saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä ja samalla suun tiukasti kiinni. Silti heillä on osaamista, joka ansaitsisi tulla esiin.