Jäsenpolku on joko matka, joka tekee olon tervetulleeksi tai pakollinen esterata, jossa kompastut heti lähtöviivalla.

Ensimmäisessä tapauksessa tiedät heti, mitä odottaa ja pääset mukaan ilman turhaa säätöä. Toisessa joudut tunnistautumaan kolmesti, hyväksymään neljä erilaista tietosuojaselostetta ja täyttämään lomakkeen, jota suunnittelija ei ole koskaan itse kokeillut.

Se on vähän kuin menisi konserttiin ja ennen sisäänpääsyä pitäisi todistaa laulavansa nuotilleen, arvata kymmenen biisin nimet oikein ja antaa palautetta asteikolla 1–10 siitä, miten ovimiehen hymy vaikutti kokemukseen.

Kun yhteisön käytännöt ovat raskaita, jäsen ei välttämättä edes tajua, miksi hänellä ei ole motivaatiota osallistua. Hän vain huomaa, että ajatus seuraavasta tapahtumasta tuntuu enemmän työltä kuin ilolta. Ja silloin alkaa hiljainen kato: ihmiset lakkaavat tulemasta, mutta kukaan ei kerro ääneen, että syy oli liian monimutkainen polku.

Hyvin hoidettu yhteisö ymmärtää, että jäsenen aika ja keskittymiskyky ovat arvokkaita. Jokainen klikkaus, kysely ja ilmoittautumislomake kuluttaa pääomaa ja kun sitä kuluu liikaa, se on menetetty lopullisesti.

Jos polku liittymisestä osallistumiseen on sujuva, jäsen palaa. Jos se tuntuu pakolliselta esteradalta, hän etsii toisen reitin ja toisen yhteisön.