Olen saanut seurata läheltä monia yhteisöjen rakentamisyrityksiä. Usein pöydällä on huolellinen suunnitelma. On määritelty rakenne, sovittu viestintärytmi, kalenterissa muutama tapahtuma ja nimetty vastuuhenkilö. Kaikki näyttää järkevältä, jopa mallikelpoiselta. Silti yhteisö ei synny. Tai jos syntyy, se jää ohueksi ja hiipuu vähitellen pois.

Syyt ovat harvoin teknisiä. Kyse ei ole siitä, etteikö organisaatio haluaisi rakentaa toimivaa yhteisöä tai etteikö osaamista olisi. Ongelma on paljon arkisempi ja samalla vaikeampi tunnistaa.

Yhteisöä yritetään usein johtaa kuin organisaatiota, vaikka se toimii ihmisten ehdoilla.

Organisaation näkökulmasta yhteisö on kokonaisuus, joka rakentuu rakenteista ja prosesseista. Kuka omistaa tekemisen, miten se kytkeytyy tavoitteisiin, mitä tuotetaan ja milloin. Ihmiset katsovat samaa asiaa aivan toisesta suunnasta. Tuntuuko tämä aidolta. Onko tämä minua varten. Onko tänne syytä tulla uudestaan. Kun nämä näkökulmat eivät kohtaa, yhteisö ei ala elää, vaikka suunnitelma olisi kuinka hyvä.

Yhteisö ei synny myöskään tapahtumista itsestään. Se syntyy siitä kokemuksesta, jonka ihminen saa astuessaan mukaan. Tapahtuma voi olla tuotannollisesti onnistunut ja silti jättää kylmäksi. Viesti voi olla sisällöltään moitteeton, mutta jos sävy ei tunnu inhimilliseltä, se jää vastaanottamatta. Aito ääni tunnistetaan nopeasti. Sen puuttuminen vielä nopeammin.

Useimmat yhteisöjen ongelmat syntyvät pienissä hetkissä, eivät isoissa linjauksissa. Yhteisö ei kaadu yhteen kriisiin, vaan siihen, että joku kokee tulleensa väärin ymmärretyksi. Että toinen jää toistuvasti sivuun. Että kolmas huomaa, ettei kukaan oikeasti kuuntele. Yhteisömanagerin työ on nähdä nämä kohdat ajoissa. Se on osaamista, jota ei saa näkyviin prosessikaaviossa.

Kun tämän ymmärtää, yhteisötyö muuttuu. Se lakkaa olemasta projekti ja alkaa olla tapa kohdata ihmisiä. Rakenteet alkavat tukea kokemusta sen sijaan, että ne määrittäisivät sen. Ja silloin yhteisö alkaa tuottaa arvoa, joka ei synny mallista, vaan siitä, miten ihminen kohtaa toisen.