Yhdistykset: puuhastelua vai liiketoimintaa?

Johtaminen on helppoa, kun siihen on mandaatti. Toimivalta, budjettikehys ja titteli. Mutta mitä jos johdat ilman niitä?

Olen johtanut 25 vakituisen työntekijän joukkoa, johon lisäksi päälle yli 50 kausityöntekijää ja sijaista. Budjetit luokkaa 800 000–1,2 miljoonaa euroa.

Ei ollut johtoryhmää. Oli vastuu.

Ei ollut strategiatyöpajaa. Oli ihmiset.

Ei ollut sparrauskumppania. Oli puheluita kello 22.

Työ ei ollut titteliä varten. Se oli tehtäväksi otettu. Ja hoidettu.

Myöhemmin joku kysyi: ”Ai sä teit yhdistystouhuja?”

Se kuulosti siltä kuin olisin leiponut mokkapaloja ja askarrellut keppihevosia. Ei siltä, että olisin kantanut kokonaisen organisaation selässäni.

Tiedän, että sanat painavat. Siksi käytän niitä harkiten. Tämä teksti ei ole puolustuspuhe.

Se on havainto.

Johtajuus ei ole asema. Eikä arvostus aina seuraa kokemusta. Mutta joskus sanat kuten ”puuhastelu” paljastavat enemmän niiden käyttäjästä kuin kohteestaan.

Nykyisin nimikkeeni on yhteisömanageri. Teen yhä työtä, jossa merkitys syntyy ihmisistä, ei valtakirjoista. Työtä, jossa näkyvä tulos rakentuu näkymättömästä luottamuksesta.

En kaipaa takaisin. En kaipaa selityksiä.

Mutta kun joku seuraavan kerran kysyy, mitä olen tehnyt, en sano, että olin johtaja.

Sanon, että johdin.

Ja se riittää.

Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran LinkedIn-tililläni.

In