Yleisö ei jaksa arvailla: älä piilota pointtia

Jos et tiedä, mikä puheenvuoron pointti on, ei tiedä yleisökään.

Kaikki puheenvuorot eivät ole valmiita, kun ne tulevat osaksi tapahtumaohjelmaa. Eikä niiden tarvitsekaan olla. Usein kyse on hyvistä aihioista ja ajatuksista, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi, mutta jotka vielä kaipaavat jotain: selkeyttä, kohdennusta tai rytmiä.

Tässä kohtaa työni tuottajana ei ole vain huolehtia käytännöstä, vaan myös sparrata asiantuntijavieraitamme. Uskaltaa kysyä tarkentavia kysymyksiä ja muistuttaa siitä, kuka istuu yleisössä. Ei siksi, että sisältöä pitäisi muuttaa, vaan jotta se tavoittaisi paremmin ne, joille se on tarkoitettu.

Kun ajatukset ovat selkeitä, viestikin kantaa

Puhuja on aiheensa asiantuntija. Hän tietää kyllä, mistä puhuu. Sparrauksen tarkoituksena ei ole muokata sisältöä, vaan auttaa löytämään se ydin, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Usein siihen riittää yhteinen hetki ja muutama hyvä kysymys:

  • Mitä kuulija saa tästä mukaansa?
  • Miksi tämä puheenvuoro on ajankohtainen juuri nyt?
  • Miten tämä liittyy kuulijan arkeen, haasteisiin tai tavoitteisiin?
  • Mikä ajatus jää elämään vielä, kun muu on jo unohtunut?

Kun on syvällä omassa aiheessaan, kuten asiantuntijan kuuluukin olla, ulkopuolinen kuulija voi auttaa näkemään, mikä juuri tässä tilanteessa on olennaista tälle kohdeyleisölle.

Jos siis sinulla on mahdollisuus käyttää apuna ulkopuolista sparraajaa, lämpimästi kannustan tarttumaan siihen. Ulkopuolinen näkökulma ei vie pois mitään olennaista. Päinvastoin, se voi auttaa näkemään sen kirkkaammin. Usein juuri pieni, ulkopuolelta tullut kysymys voi olla se, joka saa ajatuksen loksahtamaan paikalleen (ja jos satut törmäämään minuun ennen seuraavaa esitystäsi, hihasta saa nykäistä vaikka LinkedIn:ssä).

Hyvä viesti osuu, koska se ymmärtää kuulijansa

Työssäni yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää kirkkaana, kenelle puhutaan: ei kasvottomalle organisaatioille, vaan juuri niille ihmisille, jotka istuvat linjoilla tai salissa.

Jokainen yleisö tuo mukanaan kontekstin: oman työnsä, painopisteensä ja ajankohtaiset paineensa. Kun tämä jätetään huomiotta, puheenvuoro jää ilmaan, vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava. Siksi kohderyhmä ei ole vain suunnittelun sivuhuomio, vaan se määrittää, mitä kannattaa sanoa ja miten.

Vaikuttavinkaan sisältö ei tavoita, jos yleisö jää etäiseksi. Kun ymmärtää, keille puhuu, tietää myös, miten puhua. Et puhu kaikille, vaan niille, joilla on syy kuunnella.

Vaikuttavat puheenvuorot saavat pysähtymään

Olen nähnyt sen monta kertaa: vahva, mieleen jäävä puheenvuoro syntyy usein vasta, kun pysähdytään hetkeksi yhdessä. Harvoin kyse on isoista muutoksista. Usein riittää pieni tarkennus näkökulmaan, yhden mutkan suoristaminen tai se, että uskalletaan jättää jotakin pois. Ja useimmiten juuri sitä viimeistä.

Ajattelen, että puheenvuoro ei ole vain yksi erillinen ohjelmanumero muiden joukossa. Se on pala isompaa kokonaisuutta. Kun se istuu kohdalleen, koko rakenne vahvistuu. Mutta jos ei, tärkeäkin viesti voi jäädä ilman vastakaikua.


Lukuvinkit: Miten tunnistaa passiivinen mutta tärkeä yhteisön jäsen? & Kun asiantuntija ei halua esiintyä – viestijän keinot kulissien takaa