“40-vuotias on pian liian vanha työllistymään”, kaveri kertoi jonkun letkauttaneen. Jähmetyin. Tuijotin häntä hetken, kun tajusin, että puhumme minun sukupolvestani. Meistä, jotka olemme juuri astumassa keski-ikään. Lause paljasti kammottavan asenteen, joka elää sitkeänä työelämässä: iästä tulee este, vaikka todellisuudessa sen pitäisi olla voimavara. 

Millenniaalit. Y-sukupolvi, nettisukupolvi, diginatiivit, suurin ikäluokka työelämässä. Syntyneet vuosien 1981 ja 1996 välillä. Kuuden vuoden kuluttua vanhimmat täyttävät 50 ja nuorimmat lähestyvät neljää kymppiä. Ikävä kertoa paitsi, että vanhenemme, mutta silloin myös ikäsyrjinnän vanhat selitykset menettävät lopullisesti uskottavuutensa. 

Me olemme se porukka, joka kasvoi 90-luvun laman varjossa, astui työelämään 2008 finanssikriisin jälkeisessä epävarmuudessa ja sai niskaansa vielä 2010-luvun koulutusleikkaukset. Pysyviä rakenteita ei ollut, joten opimme paikkaamaan aukkoja, ottamaan vastaan pätkätöitä ja rakentamaan uutta tyhjästä. Meistä tuli epävarmuuden ammattilaisia. Ei siksi että halusimme, vaan koska vaihtoehtoja ei ollut. 

Keskimäärin millenniaalit viipyvät työpaikassa 2,8 vuotta (Leaders.com). Monen mielestä se on ongelma. Minusta se on todiste siitä, että emme tyydy mihin tahansa. Merkityksen, kasvun ja tasapainon kaipuu on vahvempi kuin kyky jäädä sietämään paikoillaan polkemista. Jenkki gallupin mukaan vain 29 prosenttia millenniaaleista kokee olevansa aidosti sitoutuneita työhönsä, ja 72 prosenttia painottaa etenemismahdollisuuksia ratkaisevina. Kun niitä ei tarjota, miksi jäisi? 

Me emme halua uhrata kaikkea vapaa-aikaa työn alttarille. Me etsimme työnantajia, jotka ymmärtävät palautumisen ja jaksamisen arvon (Leaders.com). Ja kyllä, me osaamme teknologian. Tämä sukupolvi kasvoi digimurroksen keskellä ja oppi elämään jatkuvasti muuttuvien sovellusten, alustojen ja ohjelmistojen kanssa. Hemmetti, keksimme niistä ison osan. Digiosaamisen puute ei siis voi olla syynä, ettei palkata. 

Keski-iässä moni hakee uutta suuntaa. Toiset tyytyvät vaihtamaan auton tai puolison. Millenniaalit vaihtavat myös uran. Ja juuri se tekee tästä sukupolvesta kiinnostavan. 

Keski-iässä uraa on parhaimmillaan jäljellä parikymmentä vuotta. Nyt on oikea aika aloittaa uudestaan, jos se tuntuu oikealta. Meitähän ei tunnetusti koulutusleikkaukset jarrutta eivätkä useammatkaan uravaihdokset. Me olemme 2020-luvun suurin työikäinen sukupolvi, eikä meitä voi käsitellä eilisen käsikirjoituksella.  

Uramme eivät ole koskaan olleet suoria polkuja. Odotukset on aika kirjoittaa uusiksi.

Blogi on julkaistu ensimmäistä kertaa Excellence Finlandin Ikäsertifikaatti-sivustolla 16.10.2025, jossa työskentelen yhteisömanagerina ja tuottajana. Kuva otsikossa: Mikko Käkelä