Lähes kymmenen vuotta toiminnanjohtajana opetti minulle asioita, joita en löytänyt mistään yhteisömanageroinnin oppaasta. Se opetti että johtaminen on valintoja, että ihmiset tarvitsevat turvaa ja selkeyttä, ja että paras strategia ei tarkoita mitään jos sitä ei osaa viedä käytäntöön.

Kun siirryin yhteisömanagerointiini, ajattelin että aloitan jotain täysin uutta. Opin nopeasti että olin väärässä. Johtajuuskokemus ei kadonnut minnekään. Se muutti vain muotoaan.

Jaan nyt mitä toiminnanjohtajuus opetti minulle yhteisötyöstä ja miksi nuo oppitunnit ovat arvokkaita jokaiselle, joka rakentaa yhteisöjä.

Prioriteettien selkeys määrittää kaiken

Toiminnanjohtajana opin että aika on rajallista ja kaikki ei voi olla tärkeää. Jos kaikki on prioriteetti, mikään ei ole prioriteetti. Päätöksenteko on valitsemista: mikä nyt, mikä myöhemmin, mikä ei koskaan.

Yhteisötyössä sama pätee. Voit haluta tehdä kymmenen eri asiaa, mutta jos yrität tehdä kaikkea, et tee mitään kunnolla. Yhteisö tarvitsee selkeän suunnan. Mikä on tärkein asia juuri nyt? Onko se jäsenten aktivointi? Uusien tapahtumien lanseeraus? Hiljaisten jäsenten tavoittaminen?

Kun tiedät mikä on prioriteetti, osaat sanoa ei muulle. Ja kun sanot ei, vapautat aikaa sille mikä oikeasti merkitsee. Yhteisö tarvitsee johtajaa joka osaa valita, ei jonkun joka yrittää miellyttää kaikkia.

Prioriteettien selkeys ei ole kovuutta. Se on kunnioitusta ihmisten aikaa ja energiaa kohtaan.

Inhimillisyys on johtamisen ydin

Toiminnanjohtajana opin, että ihmiset eivät tarvitse pomoaan olemaan kaveri. He tarvitsevat jonkun joka luo turvallisen tilan, pitää lupauksensa ja kohtelee heitä reilusti. Inhimillisyys ei ole sitä että annat kaikkien tehdä mitä he haluavat. Se on sitä, että ymmärrät ihmisiä ja johdat heitä tavalla, joka kunnioittaa heidän arvoaan.

Yhteisötyössä tämä näkyy joka päivä. Et rakenna yhteisöä olemalla kaikkien paras kaveri. Rakennat sen olemalla läsnä, kuuntelemalla ja luomalla tilaa, jossa ihmiset uskaltavat olla oma itsensä.

Kun ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi ja suunta on selkeä, he uskaltavat tehdä työnsä paremmin. Silloin syntyy myös se tila, jossa yhteisö alkaa oikeasti elää. Ihmiset jakavat, rohkaistuvat ja ottavat vastuuta. Ei siksi että heidän pitää, vaan siksi että he haluavat.

Inhimillisyys on kovaa liiketoimintaa. Se on kilpailuetu, jota ei voi kopioida.

Selkeys voittaa aina

Toiminnanjohtajana opin että organisaatiot rakentavat mielellään monimutkaisia rakenteita ja prosesseja. Niitä pidetään ”ammattimaisina”. Mutta totuus on, että monimutkaisuus hidastaa, sekoittaa ja väsyttää.

Selkeys voittaa aina. Selkeät tavoitteet, selkeät vastuut, selkeät prosessit. Ihmiset eivät halua arvailla mitä heiltä odotetaan tai miten asiat toimivat. He haluavat tietää.

Yhteisöissä sama pätee. Jos jäsenet eivät ymmärrä miten yhteisö toimii, mitä he voivat odottaa tai miten he voivat osallistua, he eivät osallistu. He eivät jaksa selvittää.

Hyvä yhteisömanageri tekee monimutkaisesta yksinkertaista. Hän selittää asiat niin että kaikki ymmärtävät. Hän rakentaa prosessit jotka toimivat ilman että niitä tarvitsee selittää. Hän luo selkeyttä, ei kaaosta.

Selkeys ei tarkoita yksinkertaistamista. Se tarkoittaa sitä että asiat on mietitty loppuun asti.

Luottamus rakennetaan johdonmukaisuudella

Toiminnanjohtajana opin että luottamus on kaikki. Ilman luottamusta et voi johtaa. Luottamus ei synny puheista vaan teoista. Se syntyy kun pidät lupauksesi, kun olet johdonmukainen ja kun toimit sanojen mukaan.

Luottamus on herkkä. Se rakentuu hitaasti ja hajoaa nopeasti. Yksi rikottu lupaus voi tuhota kuukausia työtä.

Yhteisötyössä luottamus on vielä tärkeämpää. Ihmiset eivät jaa ajatuksiaan, kokemuksiaan tai haavoittuvuuksiaan yhteisössä joka ei tunnu turvalliselta. He eivät osallistu jos eivät luota että heidän panostuksensa on tervetullutta.

Luottamus rakennetaan tekemällä mitä lupaat. Jos sanot että tapahtuma alkaa kello 10, se alkaa kello 10. Jos lupaat että palaute otetaan vakavasti, sitä kuunnellaan ja siihen reagoidaan. Jos sanot että yhteisössä on turvallista puhua, varmista että se todella on.

Johdonmukaisuus ei ole jäykkyyttä. Se on luotettavuutta.

Paraskaan strategia ei tarkoita mitään ilman toteutusta

Toiminnanjohtajana opin että organisaatiot rakastavat strategioita. Ne laaditaan työpajoissa, kirjoitetaan kauniisiin dokumentteihin ja esitetään ylpeästi hallitukselle. Sitten ne jäävät pölyttymään johonkin kansioon.

Strategia ei ole mitään jos sitä ei toteuteta. Hyvä strategia muuttuu teoiksi. Se on käytännön suunnitelma, jota voi seurata, mitata ja muuttaa tarpeen mukaan.

Yhteisötyössä strategia on työkalu. Se kertoo mihin ollaan menossa ja miten sinne päästään ja sitä muutetaan kun huomataan että joku ei toimi tai päivitetään kun yhteisö kehittyy. Sitä käytetään päätöksenteon tukena, ei tekosyynä olla tekemättä mitään.

Hyvä yhteisömanageri, kuten hyvä toiminnanjohtaja, ei tee strategiaa strategian vuoksi. Hän tekee strategian joka muuttuu käytännöksi.

Delegointi ei ole heikkouden merkki

Toiminnanjohtajana opin että en voi tehdä kaikkea itse. Se oli vaikea oppitunti. Ajattelin että jos haluan asian tehtävän hyvin, teen sen itse. Se johti uupumukseen ja pullonkauloihin. Opin että delegointi on viisautta.

Kun delegoit, annat muille mahdollisuuden loistaa. Annat heille vastuuta ja luottamusta. Ja vapautat itsellesi aikaa asioihin, jotka vain sinä voit tehdä.

Yhteisötyössä sama pätee. Et voi tehdä kaikkea itse. Et voi olla kaikessa mukana. Hyvä yhteisömanageri rakentaa rakenteita, joissa muut voivat ottaa vastuuta. Hän uskaltaa antaa tilaa jäsenille, vapaaehtoisille ja tiimille.

Delegointi vaatii luottamusta. Luottamusta siihen, että muutkin osaavat. Ja luottamusta siihen, että vaikka joku tekisi asian eri tavalla kuin sinä, se voi silti olla hyvä.

Yhteisö joka pyörii yhden ihmisen varassa ei ole kestävä. Yhteisö jossa vastuu on jaettu, on.

Päätökset tehdään epävarmuudessa

Toiminnanjohtajana opin, että et koskaan tiedä kaikkea. Olipa päätös mikä tahansa, teet sen epävarmuudessa. Voit analysoida, kysyä neuvoa ja punnita vaihtoehtoja, mutta lopulta sinun on päätettävä ilman täyttä varmuutta.

Se on epämukavaa. Mutta se on johtamista. Joku tekee päätöksen tai päätöstä ei tule. Ja kun teet päätöksen, kannat vastuun siitä.

Yhteisötyössä epävarmuus on vielä suurempaa. Et tiedä toimiiko uusi tapahtumakonsepti. Et tiedä innostuvatko jäsenet uudesta ideasta. Et tiedä kasvattaako yhteisö oikeaan suuntaan.

Mutta et voi odottaa täyttä varmuutta. Se ei tule koskaan. Hyvä yhteisömanageri tekee päätöksen parhaan tietonsa pohjalta, mittaa tuloksia ja korjaa kurssia tarvittaessa. Hän ei pelkää epäonnistua, koska tietää että epäonnistuminen on oppimista.

Päätöksenteko vaatii rohkeutta. Ja rohkeus ei ole pelottomuutta. Se on päätöksen tekemistä pelosta huolimatta.

Oma jaksaminen vaikuttaa kaikkeen

Toiminnanjohtajana opin kantapään kautta että jos en voi itse hyvin, en voi johtaa hyvin. Kun olin uupunut, ärtynyt tai stressaantunut, se näkyi kaikessa. Päätöksenteossa, viestinnässä, tavassa kohdata ihmisiä.

Opin että oma jaksaminen ei ole itsekkyyttä. Se on vastuuta. Jos en pidä huolta itsestäni, en voi pitää huolta muista.

Yhteisötyö on emotionaalista. Olet jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Kuuntelet, ratkot ongelmia, lohdut pettymyksiä ja juhlit onnistumisia. Se antaa paljon, mutta se myös vie. Jos et lataa akkuja, ne loppuvat.

Hyvä yhteisömanageri ymmärtää että hän on yhteisön tärkein resurssi. Jos hän palaa loppuun, koko yhteisö kärsii. Siksi hän asettaa rajat, pitää taukoja ja pyytää apua kun sitä tarvitsee.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?

Kun katselen taaksepäin, näen miten toiminnanjohtajuus valmisti minua yhteisötyöhön tavalla jota en osannut odottaa. Se opetti että:

• Johtaminen on valintoja, ei kaiken tekemistä
• Ihmiset tarvitsevat turvaa ja selkeyttä
• Luottamus rakennetaan johdonmukaisuudella
• Strategia on työkalu
• Epävarmuus on normaalia
• Oma jaksaminen on vastuuta

Johtajuus on tapa ajatella

Toiminnanjohtajasta yhteisömanageriksi siirtyminen ei ollut hankalaa. Konteksti vain päivittyi.

Yhteisöt tarvitsevat johtajuutta. Niiden ei tarvitse olla hierarkkisia, mutta niiden täytyy olla johdettuja. Joku näkee kokonaisuuden, tekee päätökset ja kantaa vastuun. Joku luo turvan ja selkeyden, jossa ihmiset voivat loistaa.

Jos sinulla on johtamiskokemusta, sinulla on jotain arvokasta annettavaa yhteisötyölle!