Johanna Lohiluoma

Tekijä: admin

  • Vibe economy: tunne on uusi strategia

    Vibe economy: tunne on uusi strategia

    Vibe economy haastaa perinteisen kohderyhmäajattelun ja kysyy: kenen kanssa tunnet samoin? Yhteisöt eivät enää rakennu sisällön ympärille, vaan ilmapiirin, jossa voi olla aidosti läsnä.

    Me elämme aikaa, jossa ihmiset eivät enää hakeudu sisällön äärelle pelkän tiedon takia. He hakevat tunnetta. Tunnelmaa, jonka voi aistia rivien välistä ja jonka voi jakaa toisten kanssa ilman, että sitä tarvitsee selittää. Tätä ilmiötä kutsutaan vibe economyksi.

    Vibe economy ei ole pelkkä ilmiö TikTokissa tai trendisana markkinointikonsepteissa. Se on tapa hahmottaa maailmaa toisin: tunteiden, fiilisten ja jaettujen kokemusten kautta. Se haastaa meidät unohtamaan kohderyhmät ja kysymään sen sijaan: kenen kanssa me tunnemme samoin?

    Tunne on yhä useammin se, mikä saa pysähtymään. Jos organisaation tai yhteisön viestintä ei herätä minkäänlaista kokemusta, se katoaa virtaan. Toisaalta, jos fiilis on aito ja jaettu, se kantaa. Joskus jopa vuosia. Tässä ajassa yhteisöjä ei rakenneta ensisijaisesti sisällön ympärille, vaan ilmapiirin. Sellaisen, jossa ihmiset voivat kokea kuuluvansa joukkoon, ilman roolileikkejä tai selittelyä.

    Tämä ei tarkoita, että strategia olisi kuollut tai että markkinointia ei enää tarvita. Päinvastoin. Tarvitaan selkeämmät arvovalinnat, kirkkaampi ääni ja ennen kaikkea: herkempi kuulo. Miltä meidän yhteisömme tuntuu? Millaisessa tilassa ihmiset uskaltavat jakaa, osallistua ja sitoutua? Vibe syntyy monesta pienestä asiasta: kielestä, rytmistä, palautteesta, kasvottomasta eleestä. Usein juuri niistä, joita ei löydy strategiakalvosta.

    Yhteisöjohtamisen näkökulmasta tämä on olennaista. Meidän ei tarvitse tavoitella massoja, vaan tunnistaa se pieni, mutta kirkas ryhmä, jonka kanssa jaamme saman tunteen. Ihmiset eivät enää sitoudu vain brändeihin tai lupauksiin vaan fiilikseen, joka tuntuu omalta. Se on tunne siitä, että tämä on minun paikkani.

    Vibe on siitä hauska, että sitä ei voi pakottaa. Se syntyy, kun olemme rehellisiä siitä, mitä haluamme välittää ulospäin ja tarpeeksi rohkeita päästämään irti kaikesta, mikä ei tunnu enää oikealta. Siksi vibe economy ei ole vain kulttuurinen trendi, vaan myös strateginen kysymys. Ja se kysymys kuuluu: mitä meissä on sellaista, mitä ihmiset kaipaavat tuntea?

  • Uusia tulee kyllä lisää, mutta harva jää. Missä vika?

    Uusia tulee kyllä lisää, mutta harva jää. Missä vika?

    Kukaan ei halua tuntea itseään ulkopuoliseksi. Ei tapahtumassa, ei verkkoyhteisössä, ei tiimissä. Silti ulkopuolisuuden kokemus syntyy yllättävän helposti vaikka kukaan ei olisi varsinaisesti sulkenut ketään pois.

    Yhteisömanagerin työssä tämän ymmärtää nopeasti: joukkoon kuuluminen ei ole vain osallistumista. Se on tunnetta siitä, että oma läsnäolo on huomattu. Että on tilaa olla, kysyä ja joskus vain kuunnella.

    Yhteisön rakentaminen ei ole pelkkää alustan hallinnointia tai viestien lähettämistä oikeaan aikaan. Se on psykologisen turvallisuuden rakentamista, yhä uudelleen. Tavoitteena ei ole maksimoida aktiivisuutta, vaan minimoida osallistumisen kynnystä. Tehdä siitä helppoa myös niille, jotka eivät loista äänekkäimpinä tai eivät vielä tunne ketään.

    Usein se vaatii arjen pieniä asioita, että:

    • uusi jäsen huomataan ja toivotetaan tervetulleeksi
    • kysymyksiin vastataan nopeasti ja lämpimästi
    • keskusteluissa annetaan tilaa erilaisille äänille
    • muistetaan nimet (ei vain roolit)

    Yhteisö ei rakennu huutoäänestyksellä. Se rakentuu luottamuksella. Ja siihen luottamukseen yhteisömanagerilla on valtava vaikutus. Ei sen vuoksi, että pitäisi tietää kaikki, vaan koska on valmis näkemään ihmiset ihmisinä, ei vain jäseninä tai osallistujina.

    Meidän tehtävämme on tehdä kuulumisesta mahdollisimman helppoa. Ei väkinäistä, ei pakollista vaan sellaista, että mukaan tuleminen tuntuu luontevalta. Että voi tulla sellaisena kuin on. Ja jäädä.

    Lukusuositus: Miten tunnistaa passiivinen mutta tärkeä yhteisön jäsen? & Tarvitsetko yhteisömanagerin? Nämä merkit kertovat kyllä

  • Pikkusäätö päivässä pitää pomon polulla

    Pikkusäätö päivässä pitää pomon polulla

    On pomoja, jotka näyttävät suuntaa ja luottavat siihen, että tiimi osaa kulkea sen. Ja sitten on pomoja, jotka seisovat olkapään takana katsomassa, miten liikutat hiirtä. Ensimmäisessä tapauksessa syntyy tulosta ja työrauhaa. Jälkimmäisessä syntyy vain ahdistusta, turhautumista ja tarpeetonta viivettä.

    Mikromanageraava pomo pilkkoo työn niin pieniksi palasiksi, ettei kukaan enää lopulta muista, mitä oltiin oikeasti tekemässä. Hän haluaa hyväksyä jokaisen sähköpostin, jokaisen rivin ja päätöksen, jonka voisi aivan hyvin tehdä ilman häntä. Se on kuin yrittäisi pelata jalkapalloa valmentajan seistessä kentällä vieressä kertomassa, milloin saat potkaista palloa. NYT!

    Kun luottamus puuttuu, oma-aloitteisuus kuolee. Vastuu tuntuu vitsiltä, jos se tarkoittaa raportointia Wordin marginaaleista ja fonttivalinnoista. Ex-pomona voin sanoa: silloin ei johdeta työtä vaan egoa.

    Hyvä johtaja ymmärtää, että tiimi tarvitsee tilaa käyttää osaamistaan. Mikromanageraava pomo taas käyttää aikansa siihen, että ohjeistaa, miten paperiliitin kannattaa kiinnittää ja yllättyy, kun tiimi ei syki innosta.

    Mikromanagerointi on kontrollointia, ei johtamista.

    Se kertoo usein siitä, ettei pomon oma työ pysy hallussa. Ja jos ei osaa johtaa itseään, on vaikea johtaa muitakaan. Silloin tie mikromanageerauksen pimeälle polulle on lyhyt.

    Siellä ei johdeta tiimiä. Siellä ajetaan se hiljalleen pysähdyksiin.

  • Hyvä juontaja on tuottajan paras kaveri

    Hyvä juontaja on tuottajan paras kaveri

    Onnistuneen tapahtuman takana on harvoin yksi ihminen. Usein sen selkäranka on yhteistyö, joka ei ehkä näy yleisölle, mutta joka tuntuu siinä, miten luontevasti tapahtuma kulkee eteenpäin. Yksi tällainen yhteistyösuhde on erityinen: tuottajan ja juontajan välinen liitto.

    Kun ohjelmaa kuratoidaan, tehdään iso määrä päätöksiä näkymättömissä. Mitkä aiheet otetaan mukaan, mikä järjestys palvelee kokonaisuutta, missä kohtaa pitää hengähtää ja milloin herättää? Mutta vaikka kuratointi olisi kuinka tarkkaa, toteutus ratkaisee. Ja siinä juontajalla on avainrooli.

    Hyvä juontaja ei ole pelkkä alkusanojen lukija tai kellokalle. Hän on tunnelman säätäjä, rytmin pitäjä ja yhteyden luoja. Hän toimii kuin kartanlukija yleisölle: kertoo missä ollaan, mihin ollaan menossa ja miksi juuri nyt kuulemme tämän puheenvuoron. Ilman tätä kontekstia yksittäiset sisällöt jäävät helposti irrallisiksi, jos yleisö ei tiedä, mihin se liittyy.

    Juontajan ja tuottajan yhteistyö alkaa ennen tapahtumaa

    Kun juontaja otetaan mukaan riittävän aikaisin, hän pääsee ymmärtämään kokonaisuuden idean: mikä tämän tapahtuman punainen lanka on? Mikä sen tavoite? Mitä osallistujalle pitää jäädä käteen? Ja missä kohtaa voi, tai pitää, vähän ravistella.

    Usein parhaat juonnot syntyvät siitä, että joku on antanut luvan olla muutakin kuin neutraali kuuluttaja. Tuottaja voi sparrata: mitä saa sanoa ääneen? Mihin saa reagoida? Ja mitkä kohdat kaipaavat sillanrakentajaa?

    Tämä yhteistyö on tärkeää myös silloin, kun jokin menee pieleen. Aikataulu venyy, puhuja peruu, tekniikka pettää. Juontaja on se, joka voi pitää tilannetta kasassa ja yleisön mukana, kun tuottaja ratkoo taustalla ongelmia. Hyvä juontaja ei hätäänny vaan lukee tilanteen ja reagoi juuri sopivasti.

    Juonnot eivät synny kiireessä kulissien takana

    Ne rakennetaan osaksi ohjelmaa. Ja usein ne kirjoittaa tuottaja ja viimeistelee juontaja – ei siksi, että juontaja ei osaisi, vaan siksi, että tuottaja tuntee kokonaisuuden. Hän tietää, missä tarvitaan silta, missä voi tiivistää ja missä hetkessä on lupa pysähtyä. Hyvä juonto tekee tapahtumasta eheän kokemuksen.

    Kun juontaja ja tuottaja tekevät yhteistyötä, tapahtuma ei vain etene, se soljuu vaivattomasti. Eikä yleisö jää yksin, vaan kulkee mukana. Ja juuri siksi: hyvä juontaja on tuottajan paras kaveri.

    Lukusuositus: Laatupäivä kokosi yli 700 osallistujaa keskustelemaan laadusta ja kasvusta! & Unohda massat, keskity merkitykseen

  • Yhteisöjä, jotka liikuttavat ihmisiä – tutustu Johanna Lohiluomaan

    Yhteisöjä, jotka liikuttavat ihmisiä – tutustu Johanna Lohiluomaan

    Testasin pitkästä aikaa esittelyvideon tekemistä. Ei vilkkuvia strobovaloja vaan simppeli video, jossa kerron, kuka olen ja mitä teen.

    Olen yhteisömanageri, joka yhdistää strategisen ajattelun käytännön tekemiseen. Minulla on 18 vuoden kokemus viestinnästä, järjestöistä ja B2B-verkostoista. Rakennan yhteisöjä, jotka eivät vain näy ja kuulu, vaan myös liikuttavat ihmisiä toimimaan.

    Minut tunnetaan siitä, että saan asiat tapahtumaan. Että osaan kysyä oikeat kysymykset. Ja että saan ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleiksi. 260 jäälattea vuodessa pitää koneen käynnissä ja huumorin pilkkeen silmäkulmassa.

    Olen saanut kollegoiltani kuvauksen, joka hymyilyttää joka kerta: ”Yks parhaista löydöistäni koko urani aikana.” Se kertoo minulle, että lämpö ja tulokset voivat kulkea käsi kädessä.

    Jos sinä etsit tiimiisi yhteisöjen rakentajaa, lämminhenkistä mutta napakkaa tekijää tai laita viestiä LinkedIn:ssä (kurkkaa samalla lisää suosituksia).