Johanna Lohiluoma

Tekijä: admin

  • Turvallinen ilmapiiri tekee kovaa tulosta

    Turvallinen ilmapiiri tekee kovaa tulosta

    Olen viime vuosina pohtinut paljon sitä, miksi jotkut työpaikat tuntuvat hyviltä ja toiset eivät. Ei niin, että joku olisi ilkeä tai työ itsessään huonoa, vaan jotenkin hankalaa olla oma itsensä. Toisissa paikoissa on helpompaa hengittää. Toisissa taas huomaan, että ihmiset varovat. He laskevat, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei. Ja jos jotain olen oppinut, se on tämä: varovaisuus on kallista.

    Kun törmäsin Työterveyslaitoksen Kaikki mukaan -materiaaliin, nyökyttelin. Se sanoi ääneen sen, minkä olen nähnyt työssäni monta kertaa. Psykologinen turvallisuus ei ole mikään pehmeä HR-sanapari. Se on ihan perustava juttu, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun.

    Materiaali löytyy täältä: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/monimuotoisuus-ja-inklusiivisuus-asiantuntijaorganisaatiossa/kaikki-mukaan-yhteisollisyyden-ja-verkostojen-rakentaminen

    Pienet merkit kertovat paljon

    Turvattomuus ei yleensä tule ovesta sisään rumpujen kanssa. Se hiipii arkeen pieninä asioina: joku jättää sanomatta idean, joka voisi oikeasti olla hyvä. Joku ei uskalla kysyä apua, vaikka tietää tarvitsevansa sitä. Joku vetäytyy hiljaiseksi, koska kokee olevansa väärässä seurassa tai vääränlainen.

    Kaikki tekevät kyllä työnsä, mutta työn luonne muuttuu. Ihmiset alkavat suojata itseään. Ja kun ihminen suojaa itseään, hän ei enää tuo kaikkea osaamistaan näkyväksi.

    Ja sen mukana jää syntymättä myös ne uudet ratkaisut, joihin suomalaisilla ei oikeasti olisi varaa luopua. Resurssit ovat niukat, paine kasvaa ja silti pitäisi rakentaa jotakin kokonaan uutta, joka kantaa tätä maata tulevaisuuteen. Yksikin hiljennetty idea voi olla menetetty mahdollisuus.

    Yhteisömanagerin silmin työrauha syntyy luottamuksesta

    Olen työurani aikana tottunut tarkkailemaan ilmapiiriä. Yhteisömanagerina näen nopeasti, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Hyvä tunnelma ei synny siitä, että kaikki ovat samaa mieltä. Se syntyy siitä, että ihmiset uskaltavat olla eri mieltä ilman pelkoa nolauksesta.

    Kun ilmapiiri on turvallinen, energia ei mene varomiseen. Se menee ajatteluun, oivalluksiin ja siihen, että ihminen uskaltaa sanoa ääneen sellaista, mikä ei ole valmista. Turvallisuus tuntuu pienissä hetkissä. Joku kysyy, ehtisitkö vilkaista nopeasti. Joku kertoo virheen saman tien, koska tietää, ettei sitä käytetä häntä vastaan. Joku tulee mukaan keskusteluun, vaikka ei tunne kaikkia.

    Työterveyslaitoksen materiaali antaa tähän hyviä pieniä muistutuksia. Asioita, joihin voi vaikuttaa jo tänään: kuka jää hiljaiseksi, kenelle ei löydy sopivaa hetkeä kertoa ajatuksesta, kuka tarvitsee vähän enemmän tukea tullakseen osaksi joukkoa. Nämä ovat pieniä inhimillisiä tekoja, joiden vaikutus on iso.

    Jos haluat miettiä tätä omassa työssäsi

    • Miltä psykologinen turvallisuus näyttää sinun tiimissäsi?
    • Mihin asioihin ihmiset uskaltavat tarttua ja mitä he varovat?

    Jos haluat pohtia aihetta tai sparrata sen rakentamisesta, jatkan mielelläni keskustelua. Yhteisöjä ei rakenneta yksin.

  • Tyyntä ennen myrskyä

    Tyyntä ennen myrskyä

    Työelämässä on nyt outo hiljaisuus. Sellainen, joka yhtä aikaa huutaa, mutta pysyy vaiti.

    Koronavuosien jälkeen moni kuvitteli, että pahin olisi takana. Etätyö, arvojen kirkastuminen ja joustot olisivat tehneet työelämästä kestävämpää, että paineet olisivat jo hellittäneet. 

    Kun maailman tilanne on jatkuvasti epävakaa ja Suomen talous kiristyy, ihmisten jaksaminen alkaa taas rakoilla. Sama levoton energia, joka johti suuriin irtisanoutumisaaltoihin pandemian jälkeen, on hiljalleen palaamassa. 

    Tällä kertaa se ei kuitenkaan näy draamallisesti, vaan hiipien. Rekrytoijat ja esihenkilöt kuulevat sen ensimmäisinä: pieninä huokauksina, sivulauseina: “ihan okei” -kommentteina. Moni on jo saavuttanut pisteen, jossa ei jaksa enää edes ärsyyntyä. On opittu selviämään, ei innostumaan. 

    Ja kun ihmiset eivät jaksa enää pettyä, he lopettavat yrittämisen. Kun he lopettavat yrittämisen, he alkavat hiljaa katsella ympärilleen. Tämä on se hetki, joka edeltää irtisanoutumistsunamia. Kun talous taas kääntyy nousuun, moni lähtee ja syntyy se, mitä on jo alettu kutsua suureksi irtisanoutumisaalloksi aalloksi (Great Resignation). 

    Työpaikat, jotka eivät ole kuunnelleet hiljaisia signaaleja, huomaavat silloin menettävänsä kokeneimmat työntekijänsä. Moni yli 45-vuotias on elänyt läpi kriisit, yt-neuvottelut ja rakennemuutokset. He eivät enää pelkää vaihtaa suuntaa, jos kokevat, ettei heidän osaamistaan arvosteta.  Ja kun he lähtevät, mukana katoaa myös se hiljainen tieto, joka pitää työyhteisöt vakaana. 

    Aaltoa ei voi pysäyttää, mutta siihen voi varautua. Organisaatiot, jotka ymmärtävät arvostuksen ja kokemuksen merkityksen, eivät joudu myrskyn riepoteltaviksi. Ne ovat jo nyt rakentamassa työpaikkoja, joissa ihmiset haluavat pysyä, riippumatta maailmantilanteesta. 

    Ikäsertifikaatti on tapa näyttää, että työelämässä on tilaa kaikille. Kokemus tuo näkemyksen ja rauhan, nuoremmat kyseenalaistavat ja uudistavat. Kun nämä kohtaavat, syntyy työpaikka, jossa opitaan, kehitytään ja viihdytään pidempään. 

    Vielä on aikaa pysähtyä kuuntelemaan, korjaamaan ja rakentamaan työelämää, jossa ihmiset eivät väsy hiljaa pois. 

    Teksti julkaistu alunperin Ikäsertifikaatti -sivustolla 25.11.2025. Ikäsertifikaatti on Excellence Finlandin palvelu. Työskentelen organisaatiossa yhteisömanagerina ja tuottajana. Kuva otsikossa: Mikko Käkelä

  • Kun millenniaalit täyttävät 50, digimyytit kuolevat

    Kun millenniaalit täyttävät 50, digimyytit kuolevat

    “40-vuotias on pian liian vanha työllistymään”, kaveri kertoi jonkun letkauttaneen. Jähmetyin. Tuijotin häntä hetken, kun tajusin, että puhumme minun sukupolvestani. Meistä, jotka olemme juuri astumassa keski-ikään. Lause paljasti kammottavan asenteen, joka elää sitkeänä työelämässä: iästä tulee este, vaikka todellisuudessa sen pitäisi olla voimavara. 

    Millenniaalit. Y-sukupolvi, nettisukupolvi, diginatiivit, suurin ikäluokka työelämässä. Syntyneet vuosien 1981 ja 1996 välillä. Kuuden vuoden kuluttua vanhimmat täyttävät 50 ja nuorimmat lähestyvät neljää kymppiä. Ikävä kertoa paitsi, että vanhenemme, mutta silloin myös ikäsyrjinnän vanhat selitykset menettävät lopullisesti uskottavuutensa. 

    Me olemme se porukka, joka kasvoi 90-luvun laman varjossa, astui työelämään 2008 finanssikriisin jälkeisessä epävarmuudessa ja sai niskaansa vielä 2010-luvun koulutusleikkaukset. Pysyviä rakenteita ei ollut, joten opimme paikkaamaan aukkoja, ottamaan vastaan pätkätöitä ja rakentamaan uutta tyhjästä. Meistä tuli epävarmuuden ammattilaisia. Ei siksi että halusimme, vaan koska vaihtoehtoja ei ollut. 

    Keskimäärin millenniaalit viipyvät työpaikassa 2,8 vuotta (Leaders.com). Monen mielestä se on ongelma. Minusta se on todiste siitä, että emme tyydy mihin tahansa. Merkityksen, kasvun ja tasapainon kaipuu on vahvempi kuin kyky jäädä sietämään paikoillaan polkemista. Jenkki gallupin mukaan vain 29 prosenttia millenniaaleista kokee olevansa aidosti sitoutuneita työhönsä, ja 72 prosenttia painottaa etenemismahdollisuuksia ratkaisevina. Kun niitä ei tarjota, miksi jäisi? 

    Me emme halua uhrata kaikkea vapaa-aikaa työn alttarille. Me etsimme työnantajia, jotka ymmärtävät palautumisen ja jaksamisen arvon (Leaders.com). Ja kyllä, me osaamme teknologian. Tämä sukupolvi kasvoi digimurroksen keskellä ja oppi elämään jatkuvasti muuttuvien sovellusten, alustojen ja ohjelmistojen kanssa. Hemmetti, keksimme niistä ison osan. Digiosaamisen puute ei siis voi olla syynä, ettei palkata. 

    Keski-iässä moni hakee uutta suuntaa. Toiset tyytyvät vaihtamaan auton tai puolison. Millenniaalit vaihtavat myös uran. Ja juuri se tekee tästä sukupolvesta kiinnostavan. 

    Keski-iässä uraa on parhaimmillaan jäljellä parikymmentä vuotta. Nyt on oikea aika aloittaa uudestaan, jos se tuntuu oikealta. Meitähän ei tunnetusti koulutusleikkaukset jarrutta eivätkä useammatkaan uravaihdokset. Me olemme 2020-luvun suurin työikäinen sukupolvi, eikä meitä voi käsitellä eilisen käsikirjoituksella.  

    Uramme eivät ole koskaan olleet suoria polkuja. Odotukset on aika kirjoittaa uusiksi.

    Blogi on julkaistu ensimmäistä kertaa Excellence Finlandin Ikäsertifikaatti-sivustolla 16.10.2025, jossa työskentelen yhteisömanagerina ja tuottajana. Kuva otsikossa: Mikko Käkelä

  • Laatupäivä lähestyy – katso, mistä viime vuonna puhuttiin

    Laatupäivä lähestyy – katso, mistä viime vuonna puhuttiin

    Elämme ajassa, jossa pysyvyys on poikkeus ja muutos oletus. Teknologia kehittyy nopeammin kuin koskaan, odotukset kasvavat ja arjen päätökset määrittävät, miten kestävää tulevaisuutta rakennamme. Yksi kysymys kuitenkin pysyy: miten luodaan menestystä nopeasti muuttuvassa ympäristössä?

    Vastaus löytyy laadusta. Siitä, miten teemme työmme, johdamme ja valitsemme. Marraskuun toisena torstaina juhlimme jälleen maailman laatupäivää 13.11.2025. Kokoamme yhteen suomalaiset laatuasiantuntijat, johtajat ja kehittäjät. Päivä on varattu meille, jotka omistaudumme laadun kehittämiselle ja kestävän tulevaisuuden rakentamiselle.

    Tänä vuonna Laatupäivän teema kysyy suoraan: miltä näyttää tulevaisuuteen valmis organisaatio?

    Keskustelua johtavat futuristi Perttu Pölönen, Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivula, Helsingin yliopiston vararehtori Kai Nordlund, Turun ammattikorkeakoulun lehtori Heidi Salokangas, Maanmittauslaitoksen tietopalveluista vastaava Jani Hokkanen ja DNA:n laatupäällikkö Viivi Viuha. Päivän päättää Fujitsun Suomen ja Viron toimitusjohtaja Hanna Kivelä, joka kutsuu katsomaan johtajuutta uusin silmin ja pohtimaan, miten inhimillisyys ja teknologia voivat kulkea samaan suuntaan.

    Fiilistele viime vuoden oivalluksia

    Laatupäivä on tilaisuus pysähtyä, vaihtaa ajatuksia ja saada uusia näkökulmia. Jos haluat virittäytyä tunnelmaan jo etukäteen, poimi alta muutama puheenvuoro, jotka jäivät monien mieleen viime vuodelta.

    Onko maallamme kanttia vaurastua vai näivettääkö synkistely Suomen?

    https://dreambroker.com/channel/0urx2hnp/iframe/n0uqiwop

    Otto Tähkäpää tarkastelee synkistelyn vaikutuksia yhteiskunnassamme ja haastaa pohtimaan, onko negatiivinen ajattelu suurin esteemme menestykselle. Hän avaa uusia näkökulmia ja käytännön työkaluja, jotka tukevat rohkeaa uudistumista.

    Turbulenttina aikana kasvu ei synny sopeutumalla

    https://dreambroker.com/channel/0urx2hnp/iframe/j87i4bp1

    Vaikeat ajat eivät tarkoita, että liiketoiminta pysähtyy. Ne tarkoittavat, että myyntistrategioiden on oltava entistä älykkäämpiä, ja aktiivisuustason entistä korkeammalla. Laatu on keskiössä myös osaavassa myynnissä. Puheenvuorossa avataan tuoreinta tutkimustietoa siitä, miten onnistumme myynnissä myös vaikeina aikoina. Asiantuntijana Pia Hautamäki, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu & dosentti, Itä-Suomen yliopisto

    Tekoäly tehostaa työtä, mutta osaaminen ratkaisee laadun

    https://dreambroker.com/channel/0urx2hnp/iframe/430deu67

    Antti Merilehto käsittelee tekoälyn roolia työelämän tehostamisessa ja sen vaikutusta organisaatioiden menestykseen. Hän tuo esiin, miksi pelkkä teknologia ei riitä laadun takaamiseen, vaan ratkaisevaa on osaaminen, joka ohjaa tekoälyn hyödyntämistä oikein. Tämä puheenvuoro avaa näkökulmia siihen, miten tekoälystä saadaan todellista lisäarvoa.

    Tervetuloa mukaan tänä vuonna!

    Laatupäivä kokoaa jälleen yhteen laatuasiantuntijat ja johtajat pohtimaan, miten laatu, teknologia ja johtaminen kietoutuvat yhteen. Ennen kuin kokoonnumme marraskuussa, voit virittäytyä tunnelmaan kolmen edellisvuoden puhutuimman puheenvuoron parissa.

    Osallistu tänä vuonna virtuaalisesti ja ole mukana siellä, missä laadun tulevaisuus tehdään todeksi.

    Ilmoittaudu mukaan

    Blogi on julkaistu ensimmäistä kertaa Excellence Finlandin sivustolla 14.10.2025, jossa työskentelen yhteisömanagerina ja tuottajana. Kuva otsikossa: Mikko Käkelä

  • Mikroyhteisöt ovat villikortti, joka tekee yhteisöstä elävän

    Mikroyhteisöt ovat villikortti, joka tekee yhteisöstä elävän

    Kun yhteisö kasvaa, sen sisälle alkaa väistämättä muodostua pienempiä porukoita. Samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa ja alkavat vaihtaa ajatuksia. Mikroyhteisöjen synty on luonnollinen seuraus yhteisön kasvusta.

    Näissä ryhmissä oma kiinnostus, kokemus tai identiteetti kohtaa muita saman aallonpituuden ihmisiä. Syntyy turvaa, luottamusta ja keskusteluja, joissa mennään pintaa syvemmälle. Ne sitouttavat paremmin kuin mikään yleinen jäsenyys, koska tunne on selkeä: nämä ihmiset ymmärtävät minua. Suomessa ilmiö näkyy monessa muodossa, esimerkkeinä Excellence Finlandilla esimerkiksi vastuullisuus- ja turvallisuusverkostoina tai Software Finlandilla taas SaaS Finland- ja Johtajanaiset-klubeina.

    Hyödyt näkyvät nopeasti. Mikroyhteisöissä syntyy omistajuutta ja halua panostaa. Jäsen ei jää sivustakatsojaksi, vaan ryhtyy toimijaksi. Pienemmissä porukoissa myös hiljaisemmat äänet pääsevät kuuluviin, mikä vahvistaa koko yhteisön moniäänisyyttä.

    Mutta on myös kääntöpuoli. Jos ryhmiä syntyy liikaa, keskustelu sirpaloituu ja energia hajoaa. Pahimmillaan syntyy sisäpiirejä, joihin on vaikea liittyä ja tieto alkaa kiertää vain tietyissä piireissä. Tällöin kokonaisuus kärsii. Siksi mikroyhteisöjä ei kannata perustaa jokaiseen tarpeeseen, vaan harkitusti organisaation strategia ja pääteemat edellä. Kannattaa kysyä: mikä on se ydin, jota halutaan vahvistaa, ja millaiset alaryhmät tukevat sitä parhaiten?

    Yhteisömanagerin tehtävä on pitää balanssi. Mikroyhteisöjä ei voi eikä pidäkään hallita liikaa, mutta niitä voi tukea ja ohjata oikeaan suuntaan. Välillä fasilitoida, välillä vain seurata ja antaa tilaa. Usein yksinkertainen logiikka toimii: jos järjestät, he tulevat. Tapahtumat, etenkin kasvokkain, ovat se liima, joka sitoo kokonaisuuden yhteen ja muistuttaa, että kaikki kuuluvat samaan perheeseen.

    Mikroyhteisöt ovat merkki siitä, että yhteisö elää. Ne tekevät joukosta moniäänisen, vahvan ja aidosti omistajansa näköisen.