Yhteisö ei rakennu vain tavoitteista tai asiantuntemuksesta. Se rakentuu myös siitä, millaista täällä on olla. Se näkyy siinä, kuka uskaltaa puhua, miten ideat kehittyvät ja palaako joku seuraavaan kokoukseen mukaan vai ei.

Työpajan tavoitteena on sanoittaa se tunnelma, joka verkostossa juuri nyt vallitsee ja tunnistaa, millaista fiilistä halutaan vahvistaa tulevaisuudessa. Harjoitus ei vaadi suurta fasilitointikokemusta eikä puolikasta työpäivää. Se vaatii jotakin muuta: pysähtymistä.

Tarvitset:

• 30–45 minuuttia aikaa
• Osallistujia 5–20
• Digitaalinen alusta tai fläppitaulu ja post-it-lappuja
• Valmius kuunnella, ilman että heti kehitetään ratkaisua

Vaihe 1: Miltä täällä tuntuu olla?

Pyydä osallistujia kirjoittamaan 3–5 sanaa tai ilmaisua, jotka kuvaavat:

“Miltä tuntuu olla osa tätä asiantuntijaverkostoa juuri nyt?”

Sanojen ei tarvitse olla positiivisia tai edes johdonmukaisia. Tärkeintä on, että ne tulevat kokemuksesta, kuten: turvallinen, akateeminen, kiireinen, arvostava, kylmä, idearikas, odottava.

Vaihe 2: ryhmittele sanat

Ryhmitelkää sanat näkyviin (digialusta tai seinälle). Etsikää teemoja, ristiriitoja, poikkeuksia. Pysähtykää hetkeksi siihen, mikä toistuu ja siihen, mikä tuntuu yllättävältä.

“Tämä tuntuu vähän hajanaiselta, mutta ehkä se onkin juuri se, mikä tekee tästä kiinnostavan.”

Vaihe 3: Millaista tunnelmaa haluamme vaalia?

Kysykää:

“Jos joku liittyisi verkostoon nyt, millaisen tunnelman me haluaisimme hänen kokevan?”

Kirjoittakaa toivottu tunnelma näkyviin yhdessä. Se voi olla sana, lause, värikäs kielikuva tai jokin arkinen ele. Esimerkiksi:

“Täällä ei tarvitse osata kaikkea.”
“Me jaamme silloinkin, kun emme ole samaa mieltä.”
“Täällä saa kysyä tyhmiä kysymyksiä fiksujen ihmisten seurassa.”

Vaihe 4: Miten tätä voi vahvistaa?

Keskustelkaa:

• Mitä jo teemme, mikä tukee tätä tunnetta?
• Missä kohtaa se horjuu?
• Mitä voisimme tehdä toisin, jotta tunnelma säilyy tai vahvistuu?

Ei tarvitse ratkaista kaikkea heti. Jo se, että tunnelmaa sanoitetaan, on tärkeä teko.

Kun verkosto pysähtyy hetkeksi tunnelman äärelle, se tekee näkyväksi jotakin oleellista: me olemme muutakin kuin osaamisemme summa. Me luomme myös toisille tilan, jossa on lupa olla inhimillinen.