Nuttura väristen kohti mustaa aukkoa

Nuttura väristen, sohvalle hitaasti istuen, tuijotan ruutua. Siinä minä, aikuinen nainen, yhteisömanageri, ja sisällöntuottaja, joka arvostaa tunneälykkyyttä, hauskuutta ja faktoja, napsuttelee kohti elämäni tylsintä webinaaria. Tiedättehän sen tunteen, kun elämän ilo valuu ulos varpaanpäistä, kun klikkaat osallistu-nappia ja tiedostat, että edessäsi on puolitoistatuntia puhdasta, filteroimatonta tylsyyttä?

En voi poistua. Asiakas huomaisi tämän ja saisi minusta huonon kuvan. Puren huultani ja mietin kuumeisesti, miten pyristellä irti tilanteesta. Vieressäni höyryää kuppi kahvia, jonka voima ei riitä pitämään minua hereillä, mutta jonka lämpö tarjoaa lohtua siinä missä webinaarin esityskalvot eivät. Se on kuin lämmin halaus, joka kuiskaa: ”tsemppiä, kyllä se joskus loppuu.” Juuri tässä hetkessä kahvi on paras ystäväni, hiljainen tuki ja turva, kun taas PowerPoint liu’uttaa minut syvemmälle ja syvemmälle tylsyyden suohon.

Esittäjä ääni on kuin unilääke, ja minä taistelen vastaan. Hän puhuu intohimottomasti, ilman pilkettä silmäkulmassa, ja minä mietin, missä vaiheessa elämääni päätin, että tämä olisi hyvä idea. Onko mahdollista, että tämä webinaari on itse asiassa asiakkaan salainen koe, jonka tarkoituksena on mitata ihmisen kykyä sietää tapaavaa tylsyyttä? Muistan heidän pohtineen taannoin kykyäni sietää rutiineja. Terästäydyn, kyllä minä perkeleeni kesytän! Samalla alan pohtia mahdollisuutta kaupallistaa esitys: voisiko tätä myydä unettomuudesta kärsiville?

Mutta sitten muistan, että olen aikuinen nainen, joka on kohdannut ja selvinnyt monista (oikeista) haasteista. En ole pelkästään osallistuja tässä tylsyyden maratonissa; olen selviytyjä, voittaja, joka löytää huumoria siellä, missä sitä vähiten odottaa. Ehkä juuri tämä on se testi: löytää ilon kipinä sieltä, missä sitä ei pitäisi olla.

Kun esitys siirtyy Q&A-osioon, minä olen valmis. Teen epätoivoisen yrityksen herättää intoa esiintyjässä, ehkä olin hänelle liian ankara. Kysymykseni ovat lempeitä, mutta täyttä asiaa. Olen varma, että asiantuntija jännitti vain itsekin ja pinnan alla sykkii asiantunteva sydän. Vaikka elämän ilo saattoi juuri hetkellisesti valua ulos varpaanpäistäni, minulla on kyky kerätä se takaisin.

Webinaari päättyy, minä huokaisen helpotuksesta. Olen selvinnyt.