Minulle on muodostunut ”kolmen mahdollisuuden sääntö” – annan tilanteelle kolme realistista mahdollisuutta parantua. Jos mikään ei muutu, alan suunnitella exitiä.

Koeaika on hyvä esimerkki tästä. Monet pelkäävät, että työnantaja irtisanoo heidät koeajalla, mutta minä näen sen toisin: kaista kulkee molempiin suuntiin. Esimerkin omaisesti epäonnistunut rekrytointi maksaa keskimäärin 5 000–10 000 euroa työnantajalle. Yhtälailla työnantajan kannattaa näyttää, että he ovat jäämisen arvoisia.

Luin taannoin LinkedIn:stä postauksen, jossa joku osuvasti summasi, millä kriteereillä voi pohtia lähteäkö vai jäädä johonkin työpaikkaan. Se meni about näin:

• Voit saada huonoa palkkaa, mutta voit saada arvokkaita oppeja ja kontakteja, jotka pitkässä juoksussa vievät sinua eteenpäin.
• Voit saada erinomaista palkkaa, mutta uuden oppiminen on vähäistä. Olet kuitenkin tilanteessa, jossa pääset tavallaan rahastamaan ensimmäistä kohtaa.
• Ja tärkeimpänä! Sinun on aika lähteä, jos et saa kumpaakaan näistä.

Anna siis mahdollisuus, mutta ole rehellinen itsellesi, kun mikään ei enää liiku eteenpäin. Kolmen yrityksen jälkeen voit hyvällä omallatunnolla sulkea vanhan oven ja avata uuden.