Kukaan ei halua tuntea itseään ulkopuoliseksi. Ei tapahtumassa, ei verkkoyhteisössä, ei tiimissä. Silti ulkopuolisuuden kokemus syntyy yllättävän helposti vaikka kukaan ei olisi varsinaisesti sulkenut ketään pois.

Yhteisömanagerin työssä tämän ymmärtää nopeasti: joukkoon kuuluminen ei ole vain osallistumista. Se on tunnetta siitä, että oma läsnäolo on huomattu. Että on tilaa olla, kysyä ja joskus vain kuunnella.

Yhteisön rakentaminen ei ole pelkkää alustan hallinnointia tai viestien lähettämistä oikeaan aikaan. Se on psykologisen turvallisuuden rakentamista, yhä uudelleen. Tavoitteena ei ole maksimoida aktiivisuutta, vaan minimoida osallistumisen kynnystä. Tehdä siitä helppoa myös niille, jotka eivät loista äänekkäimpinä tai eivät vielä tunne ketään.

Usein se vaatii arjen pieniä asioita, että:

• uusi jäsen huomataan ja toivotetaan tervetulleeksi
• kysymyksiin vastataan nopeasti ja lämpimästi
• keskusteluissa annetaan tilaa erilaisille äänille
• muistetaan nimet (ei vain roolit)

Yhteisö ei rakennu huutoäänestyksellä. Se rakentuu luottamuksella. Ja siihen luottamukseen yhteisömanagerilla on valtava vaikutus. Ei sen vuoksi, että pitäisi tietää kaikki, vaan koska on valmis näkemään ihmiset ihmisinä, ei vain jäseninä tai osallistujina.

Meidän tehtävämme on tehdä kuulumisesta mahdollisimman helppoa. Ei väkinäistä, ei pakollista vaan sellaista, että mukaan tuleminen tuntuu luontevalta. Että voi tulla sellaisena kuin on. Ja jäädä.

Lukusuositus: Miten tunnistaa passiivinen mutta tärkeä yhteisön jäsen? & Tarvitsetko yhteisömanagerin? Nämä merkit kertovat kyllä